22.2.06
Mitä lukis
Minulla on täsmälleen 50 blogia suosikeissani. Ottamalla huomioon lukuaikani, ihan kohtuullisen paljon. Välillä ei vaan huitsittaisi lukea ketään, vaikka listaa menenkin katselemaan. En ole myöskään pitkään aikaan löytänyt ketään uutta, jota jaksaisin seurata pidempään. Random-blogitoiminto on hauska ja sillä useimmin viihdytänkin itseäni (huom! blogimaailmassa, /Sunnuntain toimitus), jos omat suosikkini eivät ole päivittyneet. (Oikeammin sanottuna: jos tietyt suosikkini eivät ole päivittyneet.) Hassua. Joidenkin blogien lukemiseen vaan tarvitaan tietty olotila ja olotilaan blogi. Joku suosikkini on päätynyt listalleni odottamaan olotilan jäsentymistä, odottamaan aikaa, jolloin ehdin lukea kokonaan alusta tähän päivään. Sekin on totta, että on heitä, jotka voidaan lukea nykyisyydestä eiliseen.
Luen säännöllisesti sellaisiakin blogeja, joita en kuitenkaan tilaa. Mikäs järki tässäkin nyt on? No se, että tilaamani blogit ovat niitä, joista oikeasti pidän ja joita ainakin teoreettisesti on aikaa lukea. Tilaan yli rajojen (ikä-, sukupuoli-, valtakunnan-, listasijoitus-), paitsi että tykkäämisrajaa en alita. Haluan kuitenkin seurata myös niitä samoja blogeja, joista 'kaikki' jo muutenkin puhuvat, joten ne tulevat luentaan irtopainoksina. Kai ne toppenilla hilluvat tämän sallivat. Luen kuitenkin useimmiten listan kautta. Joskus taas en, tehän tiedätte. Yhteen blogiin kun pääsee, kulkeutuu kommenttien kautta toisten kirjoittamiin suosikkeihinsa, aina vähän erilaista reittiä pitkin, palaa mahdollisesti listalle tai jää ihastelemaan uusia linkkiaarteita. Tai muistaa itsekin bloggaavansa.
Mitä pitikään tehdä. Jotain teellä alkavaa...
Luen säännöllisesti sellaisiakin blogeja, joita en kuitenkaan tilaa. Mikäs järki tässäkin nyt on? No se, että tilaamani blogit ovat niitä, joista oikeasti pidän ja joita ainakin teoreettisesti on aikaa lukea. Tilaan yli rajojen (ikä-, sukupuoli-, valtakunnan-, listasijoitus-), paitsi että tykkäämisrajaa en alita. Haluan kuitenkin seurata myös niitä samoja blogeja, joista 'kaikki' jo muutenkin puhuvat, joten ne tulevat luentaan irtopainoksina. Kai ne toppenilla hilluvat tämän sallivat. Luen kuitenkin useimmiten listan kautta. Joskus taas en, tehän tiedätte. Yhteen blogiin kun pääsee, kulkeutuu kommenttien kautta toisten kirjoittamiin suosikkeihinsa, aina vähän erilaista reittiä pitkin, palaa mahdollisesti listalle tai jää ihastelemaan uusia linkkiaarteita. Tai muistaa itsekin bloggaavansa.
Mitä pitikään tehdä. Jotain teellä alkavaa...
16.2.06
Poweria pointtiin
Ei edisty millään. Ja jään vielä tähänkin miettimään, että mistä kirjoittaisi. Uh, menin lupaamaan esityksen itseäni kiinnostavasta aiheesta (kiinnostaahan se, koska aiheen tiimoilta palkkanikin ansaitsen). Mutta kun tällä hetkellä kasassa on vasta jäsennelty powerpoint-etusivu, ja muilla sivuilla lukee valkoisissa lohkoissa 'Click to add text'. Vaikka kuinka napsauttelisi valkoisia kenttiä, tekstiä ei synny. Ei olisi iso homma tämäkään, mutta joku lötkis on majaillut työhuoneellani kohta kaksi viikkoa, ja sille tämä tuntuu olevan todella iso ponnistus. Tiedän, että se tulee tekemään ihan hyvän esityksen ja esittääkin sen asiallisesti ja reippaasti. Mikä siinä loppuun saattamisessa oikein on vaikeaa?
Esityksen rungon minä laadin oikeastaan heti kun hommaan lupauduin. Niin minä teen muulloinkin, sisällysluettelon on oltava ainakin pääpiirteittäin hahmossaan, ennen kuin aloitan isomman työn kirjoittamisen. Parinkymmenen minuutin suullinen esitykseni kattaa muutaman pääalueen, joten ne myös haluan selkeästi jaotella ensimmäisessä kalvossa. Kuulijalle on ensiarvoisen tärkeää tietää mistä puhun. Näin onkin sopivat pää- ja väliotsikot laadittuna. Nyt vaan täytät otsikoiden alle pylpyröitten viereen tekstiä. Ei se sen vaikeampaa ole! Kirjoitan työssäni verraten vähän, (vähemmän kuin haluaisin, siitähän saisi rutiinia) joten asiakirjoittajana olen hidas ja liikkeellä aivan väärällä tekniikalla. Haluan kirjoittaa valmista tekstiä, kuten teen muulloinkin kirjoittaessani. Asiakirjoituksissa olen todella kriittinen, onko liikaa tekstiä, liian vähän, jospa joku kysyy jotain, entä jos kukaan ei kysy mitään. Aina samat voivottelut ennen kuin olen edes aloittanut kirjoittamisen. Enää puolitoista päivää jäljellä (ja viikonloppu, jos töitä suostuisin vapaa-ajallani tekemään). Se on kohta pakko, jos viivyttelyä jatkuu vielä. Ihan oikeasti, en tunnista itseäni tässä lintsarin roolissa. Viime viikot töissä ovat vaan menneet ihan sumussa, teen vain välttämättömät. Joinakin päivinä riittää, että olen paikalla. Mistä tämä oikein johtuu? Muuten elämässäni ei voisi mennä paremmin, ja töissä tök-tök.
Puolivillaista en haluaisi tehdä, tunnen ajan kohisevan hukkaan ja katson valkoisia kenttiä. Kohta on kahvitauko. Pääsisipä ulos. Ihanaa, huomenna on perjaintai. PP:n on oltava silloin valmis. Lamaa. Entä jos en saa valmiiksi? Teen vielä yhden toisen jutun... Ei kun teet tämän nyt ensin! Tee-ny! Tee nyt se pois! Kirjoitan kuitenkin hitaasti, asioiden tarkistamiseen olisi kuitenkin pitänyt varata enemmän aikaa. Huomenna tähän samaan aikaan alkaa oikeasti stressata, hikoilen kylmästi, esitys on puolitiessä, ja siitä voisi edelleen tulla ihan hyvä kun vaan tekisi. Tekisi pois kuljeksimasta.
Esityksen rungon minä laadin oikeastaan heti kun hommaan lupauduin. Niin minä teen muulloinkin, sisällysluettelon on oltava ainakin pääpiirteittäin hahmossaan, ennen kuin aloitan isomman työn kirjoittamisen. Parinkymmenen minuutin suullinen esitykseni kattaa muutaman pääalueen, joten ne myös haluan selkeästi jaotella ensimmäisessä kalvossa. Kuulijalle on ensiarvoisen tärkeää tietää mistä puhun. Näin onkin sopivat pää- ja väliotsikot laadittuna. Nyt vaan täytät otsikoiden alle pylpyröitten viereen tekstiä. Ei se sen vaikeampaa ole! Kirjoitan työssäni verraten vähän, (vähemmän kuin haluaisin, siitähän saisi rutiinia) joten asiakirjoittajana olen hidas ja liikkeellä aivan väärällä tekniikalla. Haluan kirjoittaa valmista tekstiä, kuten teen muulloinkin kirjoittaessani. Asiakirjoituksissa olen todella kriittinen, onko liikaa tekstiä, liian vähän, jospa joku kysyy jotain, entä jos kukaan ei kysy mitään. Aina samat voivottelut ennen kuin olen edes aloittanut kirjoittamisen. Enää puolitoista päivää jäljellä (ja viikonloppu, jos töitä suostuisin vapaa-ajallani tekemään). Se on kohta pakko, jos viivyttelyä jatkuu vielä. Ihan oikeasti, en tunnista itseäni tässä lintsarin roolissa. Viime viikot töissä ovat vaan menneet ihan sumussa, teen vain välttämättömät. Joinakin päivinä riittää, että olen paikalla. Mistä tämä oikein johtuu? Muuten elämässäni ei voisi mennä paremmin, ja töissä tök-tök.
Puolivillaista en haluaisi tehdä, tunnen ajan kohisevan hukkaan ja katson valkoisia kenttiä. Kohta on kahvitauko. Pääsisipä ulos. Ihanaa, huomenna on perjaintai. PP:n on oltava silloin valmis. Lamaa. Entä jos en saa valmiiksi? Teen vielä yhden toisen jutun... Ei kun teet tämän nyt ensin! Tee-ny! Tee nyt se pois! Kirjoitan kuitenkin hitaasti, asioiden tarkistamiseen olisi kuitenkin pitänyt varata enemmän aikaa. Huomenna tähän samaan aikaan alkaa oikeasti stressata, hikoilen kylmästi, esitys on puolitiessä, ja siitä voisi edelleen tulla ihan hyvä kun vaan tekisi. Tekisi pois kuljeksimasta.
15.2.06
Suklaapilvi
Pilvissä kun leijun muutenkin, kävin tekemässä sanapilven. Ensimmäisen kerran näin sellaisen Pirrellä.
13.2.06
Ei riso enää
Pikkuhiljaa opettelen uudistamaan Sunnuntain ulkoasua. Minulle riittää sekin, että peruspalikat ovat katselukorkeudella, eikä hiiri/rullakättä tarvitsisi pahemmin liikutella jotta sivupalkista selviäisi kaikki oleellinen. Aiemmin luulin, että WYSIWYG. Näin ei todellakaan ollut. Tämä selvisi oikeastaan aika pian blogini perustamisen jälkeen, mutta en osannut eikä ollut oikein tarmoa tai aikaa perehtyä asiaan. Harmitti vain kun en ymmärtänyt miksi tekstit seilasivat ja sain loputtomiin vierittää hiirtä ylös-alas. Hetken mietin muuttoa Vuodatukseenkin varsinkin kun siellä olisi hienoja sivupohjia tarjolla. Mistään helpoista ratkaisuista en perusta omalla kohdallani, eli ei luovuteta vielä. Vuodatukseen mennään jatkossakin kylään, ja ehkäpä jotain harrasteblogia virittelen siihen suuntaan, mutta kyllä täällä sisua ja kuusenneulasia piisaa, jotta Sunnuntai pysyy bloggerissa. Ihana oikea elämäni vie tätä nykyä niin paljon aikaa, että välillä luulen jo näkeväni unta. Ihan tavallista ihanaa, ei siitä isosti osaa tänne kirjoittaa. Muutenkin bloggaamisesta on muotoutunut vähän erilaista kuin aluksi suunnittelin. (Tästä opinkin, ettei tulevaa voi suunnitella.) Tästä intoudun kirjoittamaan toiste.
Männä viikoilla aloin pään hakkaamisen CSS:ään ja toisinpäin. Kantapään kautta kokeillen yritellen opetellen erhehdellen ja vihdoin onnistuenkin. Pääni sattuu olemaan umpiluusta, joten maistuu se pieninkin voitto bloggerista. Sorsallani ei välttämättä muut lennä, joten kopsaamatta jätä, jos osaat (ja varmasti osaat) koodata tätä. Jos sekaan on puikahtanut jotain rumia virheitä, niin olisi ystävällistä ilmoittaa. Tietäisiköhän kukaan miten saan sivupalkkiin automaattisesti luettelon viimeisimmistä postauksista? [JEE, selvitin tämän ihan itse kun aikani pähkäilin! Mutta miksi ne ovat boldilla?] Minusta jotenkin tuntuu, että tämä oletuspohja, jota käytän on siitä kököimmästä päästä. Olen tiiraillut sorsia jos jonkinlaisia sattumanvaraisista blogeista, ja joko muut ovat jäsennelleet hienosti koko layoutinsa (ja minä en) tai sitten vika piilee tämän oletuspohjan yhdistämisessä it-taidottomaan Sunnuntailapseen. Näitä jaksa tänään pohtia kun kotonakin on hyvä olla.
Männä viikoilla aloin pään hakkaamisen CSS:ään ja toisinpäin. Kantapään kautta kokeillen yritellen opetellen erhehdellen ja vihdoin onnistuenkin. Pääni sattuu olemaan umpiluusta, joten maistuu se pieninkin voitto bloggerista. Sorsallani ei välttämättä muut lennä, joten kopsaamatta jätä, jos osaat (ja varmasti osaat) koodata tätä. Jos sekaan on puikahtanut jotain rumia virheitä, niin olisi ystävällistä ilmoittaa. Tietäisiköhän kukaan miten saan sivupalkkiin automaattisesti luettelon viimeisimmistä postauksista? [JEE, selvitin tämän ihan itse kun aikani pähkäilin! Mutta miksi ne ovat boldilla?] Minusta jotenkin tuntuu, että tämä oletuspohja, jota käytän on siitä kököimmästä päästä. Olen tiiraillut sorsia jos jonkinlaisia sattumanvaraisista blogeista, ja joko muut ovat jäsennelleet hienosti koko layoutinsa (ja minä en) tai sitten vika piilee tämän oletuspohjan yhdistämisessä it-taidottomaan Sunnuntailapseen. Näitä jaksa tänään pohtia kun kotonakin on hyvä olla.
2.2.06
Haamuttelutunnustus
Haamuttelua esiintyy täällä ilmeisesti itse aiheutettuna. Sankan lukijakunnan puuttuessa ongelmaa ei varsinaisesti edes ole olemassa, mutta jos joku selvitystä kaipaa. Kas näin se käy. Päätän kirjoittaa jotain, jota en kuitenkaan saman tien valmiiksi saa. Koska nuori blogini on lähinnä päiväkirjatyyppinen, en halua useinkaan muuttaa alkulehden päivämäärää, jos aiheeni liittyy samaisen päivämäärän tapahtumiin, joten tallennan aina vaan saman luonnoksen päälle, päivämäärää muuttamatta. Samoin kirjoitan osan merkinnöistäni takautuvasti ajoittaen ne oikeaan päivään. Minäpä minä, kalenterin orja. Joten jonossa saattaa olla luonnoksia, jotka paukuttelen valmiiksi kunhan kerkeän ja tämä saattaa lähettää listalle haamupäivityksiä. Onhan se tavallaan päivitys, mutta sen pitäisi esiintyä oikeasti menneisyydessä. Tarkemmin en ole tutkinut asiaa. Ehkä pitäisi. *Käy toisessa tabissa tutkaamassa*
Unohtakaa mitä sanoin, ei listaa voi huijata. Nätisti päivittyvät sinne minne pitääkin, eikä haamuja esiinny. Minäpä minä, toiveajatteleva hupsu. Otaksuin haaviini eksyneen viiden uskollisen lukijani lisäksi edes yhden haamun. Kiitos ja anteeksi.
Nyt ei ole sisällä luonnosteluja, ja parhaani yritän, että kirjoittaisin tämän jälkeen ihan oikeana päivänä. Joku roti oltava.
Unohtakaa mitä sanoin, ei listaa voi huijata. Nätisti päivittyvät sinne minne pitääkin, eikä haamuja esiinny. Minäpä minä, toiveajatteleva hupsu. Otaksuin haaviini eksyneen viiden uskollisen lukijani lisäksi edes yhden haamun. Kiitos ja anteeksi.
Nyt ei ole sisällä luonnosteluja, ja parhaani yritän, että kirjoittaisin tämän jälkeen ihan oikeana päivänä. Joku roti oltava.
30.1.06
Kommenttiystävä!
Äskeisen kilpajuoksun aloitin tietenkin Herkkulasta, jossa olin katsastamassa saamani meemihaasteet. Ystävällistä, joten kiitos haasteista Herkku! Etsiskelen säännöt vielä mukaan. Haastepallon saavat ottaa kiinni ne jotka lukevat. Kertokaa se minullekin :)
Mitä sinulla on päälläsi juuri nyt
"Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."
Päälläni on normifarkut ja musta vyö, vaaleansiniset sukat, kukikas paita ja violetti pitkähihainen hartianlämmitin vaaleiden alusvaatteiden (eri paria, ääks!) lisäksi. Jalassa on mustat sisäsandaalit ja päässä silmälasit. Ei koruja, kelloja tai hiuslisäkkeitä.
4-meemi
4 työpaikkaa, jotka minulla on ollut elämäni aikana:
mansikkapelto
kookauppa
apteekki
valtionvirasto
4 elokuvaa, joita voin katsoa uudestaan ja uudestaan:
Magnolia (3x)
Vertigo (5x)
Sininen (4x)
Amélie (3x)
4 paikkaa, joissa olen asunut:
Helsinki, Espoo, Tampere, Saastamoisen mökki
4 tv-ohjelmaa, joista pidän:
Frasier
Rimakauhua ja rakkautta
Sinkkuelämää
Sisustusohjelmat
4 paikkaa, joissa olen käynyt lomalla:
Italia, Ranska, Tanska, Venäjä
4 suosikkiruokaani:
röstiperuna, suklaajälkiruuat, pihvi mediumina, fetasalaatti
4 saittia, joilla käyn päivittäin:
Hesari
Blogilista
Gmail
Google
4 paikkaa, joissa olisin mieluummin juuri nyt:
kotona, pihalla, ravintolassa, elokuvissa
4 blogia, joita mainostaa:
Edelleen suosikkilistani on päivittämättä ja palkkiin pistämättä. Nämä monelle varmasti tutut blogit tulevat mieleen:
Tarinoita Harmaan puun kylästä (en ole aivan varma kirjoitusasusta)
Veloena
Viistolla pinnalla
Hassuja heräämisiä
Kilpajuoksu
Huh, tulipa seurattua ja nappasin viimein Elinalta. Hauskaa, että siinä on nyt jo noin paljon totuuksia :)
1. Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa.
2. Lihavoi ne väitteet, jotka ovat voimassa sinun kohdallasi.
3. Lisää loppuun väite, joka pätee sinuun.
4. Seuraavan osallistujan löydät tämän kirjoituksen kommenttilaatikosta (eli siis ekana ehtinyt saa luvan vastata).
1. Punainen on lempivärini.
2. Omistan auton.
3. Minulla on kissa.
4. Seuraan Emmerdalea.
5. Kykenen juomaan litran appelsiinimehua 15 minuutissa.
6. Sain töitä!
7. Conan O´Brien ärsyttää minua.
8. Olen aamu-uninen.
9. Rakastan suklaata ja salmiakkia.
10. Havukasvit ovat kauniita.
11. En osaa rullaluistella.
12. Näen kummallisia unia.
13. Vihreä on lempivärini.
14. Leivon usein pannukakkuja.
15. Olen laulanut karaokea.
16. Käytän julkisia liikennevälineitä.
17. En voi sietää verilettuja.
18. Pidän Kotiteollisuudesta.
19. Minulla on silmälasit.
20. Olen huulirasva-addikti.
21. Minulla on koira/koiria.
22. Haluan superhyperjättisuuren perheen.
23. Rakastan lomakkeiden täyttämistä.
24. Osallistun neuleolympialaisiin 2006.
25. Olen neulonut Fifin.
26. En osaa viheltää.
27. Olen liimannut pikaliimalla suuni (=hampaat yhteen ja kieli kitalakeen) kiinni
28. Kohtasin aviomieheni netissä. - toistaiseksi avomiehen, mutta kyllä siitä aviomieskin tulee ;)
29. Haluaisin hypätä benji-hypyn.
30. Minulla on sinivihreät silmät.
31. Olen päättämätön.
32. Nukun vähintään kahdella peitolla.
33. Olen mieluummin kotona kuin kylässä.
34. Laulan suihkussa.
35. Minulla on iPod
1. Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa.
2. Lihavoi ne väitteet, jotka ovat voimassa sinun kohdallasi.
3. Lisää loppuun väite, joka pätee sinuun.
4. Seuraavan osallistujan löydät tämän kirjoituksen kommenttilaatikosta (eli siis ekana ehtinyt saa luvan vastata).
1. Punainen on lempivärini.
2. Omistan auton.
3. Minulla on kissa.
4. Seuraan Emmerdalea.
5. Kykenen juomaan litran appelsiinimehua 15 minuutissa.
6. Sain töitä!
7. Conan O´Brien ärsyttää minua.
8. Olen aamu-uninen.
9. Rakastan suklaata ja salmiakkia.
10. Havukasvit ovat kauniita.
11. En osaa rullaluistella.
12. Näen kummallisia unia.
13. Vihreä on lempivärini.
14. Leivon usein pannukakkuja.
15. Olen laulanut karaokea.
16. Käytän julkisia liikennevälineitä.
17. En voi sietää verilettuja.
18. Pidän Kotiteollisuudesta.
19. Minulla on silmälasit.
20. Olen huulirasva-addikti.
21. Minulla on koira/koiria.
22. Haluan superhyperjättisuuren perheen.
23. Rakastan lomakkeiden täyttämistä.
24. Osallistun neuleolympialaisiin 2006.
25. Olen neulonut Fifin.
26. En osaa viheltää.
27. Olen liimannut pikaliimalla suuni (=hampaat yhteen ja kieli kitalakeen) kiinni
28. Kohtasin aviomieheni netissä. - toistaiseksi avomiehen, mutta kyllä siitä aviomieskin tulee ;)
29. Haluaisin hypätä benji-hypyn.
30. Minulla on sinivihreät silmät.
31. Olen päättämätön.
32. Nukun vähintään kahdella peitolla.
33. Olen mieluummin kotona kuin kylässä.
34. Laulan suihkussa.
35. Minulla on iPod
27.1.06
Lupa olla outo ja meemimyönteisyyteni
Marinadi haastaa "meemiin mukaan ne, joita kukaan muu ei ole vielä haastanut".
Minulla onkin ollut aikaa miettiä näitä samalla kun olen salaa toivonut saavani haasteen.
Käsikirjoitukset ja yksinpuhelu Harjoittelen monta kertaa päivässä mielessäni erilaisia sosiaalisia tilanteita varten ja toki käsikirjoitukseen kuuluvat myös äänenpainot, ilmeet, vastapuolen repliikit ja reaktiot. Harjoittelen ihan jokapäiväisiä keskusteluja, puheenavauksia, virkailijoille ja asiantuntijoille tehtäviä tiedusteluja, työhaastatteluja (vaikkei sellaista edes ole näköpiirissä). En ole mitenkään epävarma enkä jännitä tilanteita tai pelkää esiintymistä. Päinvastoin. Koitan hioa esiintymistäni ja olla mahdollisimman valmis kun tilanne eteeni tulee. Toinen puoli näitä ajatusleikkejä on tietenkin hyvien keskustelujen kertaaminen, aika usein teen tätä koiraa lenkittäessäni. Yksinpuhelu nyt on niin tavallista naisten keskuudessa, ettei sitä ehkä lueta outoudeksi. Tunnustan kotona selostavani ääneen varsinkin kokatessani. Ruoka-aineille en juttele, mutta pehmoille ja kasveille kyllä. Eläimille myös. Kasveille en muuten juttele, sehän olisi todella outoa!
Paperinsäästökampanja Revin hukkatulosteet yms. A4:t postikortin kokoisiksi muistilapuiksi. Kirjoitan suht' pienellä käsialalla, joten jos paperiin jää tyhjää, taitan ja revin (en nimenomaan leikkaa saksilla) jäljelle jääneen paperisuiron talteen. Tätä esiintyy vähemmän nykyään, sillä printtaan kaiken mahdollisen kaksipuoleisena. En osaa heittää pois mitään muutakaan. Vaatteita, lehtiä, lehtileikkeitä, reseptejä, purkkeja, tilkkuja, kortteja, muovipusseja, kumilenkkejä, astialaatikoita. Kamalinta on tämän ilmenemismuoto, kun kaapit ovat täynnä "jotain, mitä saattaa vielä tarvita". Muuttojen aikaan käyn taistelua itseni (ja pari viimeistä muuttoa Kahvipavun) kanssa, kun pitäisi heittää hyvät pahviset muuttolaatikot pois. "EI! Ei niitä hyviä...!" Mutta totuushan on ettei niitä mihinkään voi säilöä, edes litistettynä. Hamstrausta on hyvä selittää säästäväisyydellä, joka on perua kultaisten muistojen sävyttämältä opiskeluajalta.
Juomiset Huljuttelen teetä/mehua mukissani pyörivällä ranneliikkeellä juuri ennen juomista. Se on vaan maneeri, enkä siis yritä jäähdyttää tai sekoittaa juomaa. Toinenkin juomiseen liittyvä tuli mieleen. Hammaspesun jälkeen (nimenomaan illalla) täytän lasin vedellä vielä kerran aivan täyteen, juon pienen hörppäsyn ja heitän vedet sitten pois! Aamulla näin ei jostain syystä tapahdu.
Syötävät Pidän kanaviillokista ja tillilihasta, ala-asteelta asti olen pitänyt. Eivät ne neljän suoraani kuulu, mutta kuulun siihen vähemmistöön, joka ei mainosta näitä inhoavansa.
Raisuus. Not. (Tämä on varsinaisesti leikki Levottomista, mutta viidenneksi ei tule muutakaan oudompaa mieleen.) Mä en ole koskaan kiivennyt puuhun. Mä en ole koskaan jäädyttänyt kieltäni mattotelineeseen tai vastaavaan. Aikuisena olen viime vuodet piruuttani kokeillut pakkasella kielenkärjelläni avainta, koska tiedän ettei se voi jäätyä. Kielletyn hedelmän maun tavoittelua.
Listamania Outona mieltymyksenä ovat listat; lempisitä ja lempitätä, muistilistat & ToDo:t, kauppalista (yleensä) reseptin tarveainejärjestyksessä, pikainen saldokatsaus, pakkauslista matkalle lähdettäessä, joulukortit, toive- ja puutelistat levy- ja kirjahyllyyn. Listat teen aina kynällä ja paperille, ja koen ne varsin yksityisiksi. Tykkään myös täytellä testejä ja ilman muuta pidän meemeistä!
*-*-*-*
Meemimyönteinen olen, joten jatkossakin vastailen mukaviin meemeihin vaikkei haastetta kuuluisi. Olisi tietysti hauskaa, jos joku joskus heittäisi meemillä. Vanhin sähköpostin välityksellä tuntemani meemi, "Nalle Puhin ystäväkirja" oli joka kerralla yhtä hauska täyttää, minua edes samat kysymykset eivät kyllästyttäneet. Hankalinta oli miettiä kenelle sen lähettäisi eteenpäin, koska moni ei sähköpostin tukkoa halunnut saati kertoa itsestään arkipäiväisyyksiä. Massapostitusta koko osoitekirjan mitalla en harrasta itsekään enkä lähetä vitsinä tai kyselynä kiertävää meemiä eteenpäin ellei se todella ole _uusi_ ja _hauska_ . Hiphei, onneksi on oma blogi, jossa meemeillä!
Minulla onkin ollut aikaa miettiä näitä samalla kun olen salaa toivonut saavani haasteen.
Käsikirjoitukset ja yksinpuhelu Harjoittelen monta kertaa päivässä mielessäni erilaisia sosiaalisia tilanteita varten ja toki käsikirjoitukseen kuuluvat myös äänenpainot, ilmeet, vastapuolen repliikit ja reaktiot. Harjoittelen ihan jokapäiväisiä keskusteluja, puheenavauksia, virkailijoille ja asiantuntijoille tehtäviä tiedusteluja, työhaastatteluja (vaikkei sellaista edes ole näköpiirissä). En ole mitenkään epävarma enkä jännitä tilanteita tai pelkää esiintymistä. Päinvastoin. Koitan hioa esiintymistäni ja olla mahdollisimman valmis kun tilanne eteeni tulee. Toinen puoli näitä ajatusleikkejä on tietenkin hyvien keskustelujen kertaaminen, aika usein teen tätä koiraa lenkittäessäni. Yksinpuhelu nyt on niin tavallista naisten keskuudessa, ettei sitä ehkä lueta outoudeksi. Tunnustan kotona selostavani ääneen varsinkin kokatessani. Ruoka-aineille en juttele, mutta pehmoille ja kasveille kyllä. Eläimille myös. Kasveille en muuten juttele, sehän olisi todella outoa!
Paperinsäästökampanja Revin hukkatulosteet yms. A4:t postikortin kokoisiksi muistilapuiksi. Kirjoitan suht' pienellä käsialalla, joten jos paperiin jää tyhjää, taitan ja revin (en nimenomaan leikkaa saksilla) jäljelle jääneen paperisuiron talteen. Tätä esiintyy vähemmän nykyään, sillä printtaan kaiken mahdollisen kaksipuoleisena. En osaa heittää pois mitään muutakaan. Vaatteita, lehtiä, lehtileikkeitä, reseptejä, purkkeja, tilkkuja, kortteja, muovipusseja, kumilenkkejä, astialaatikoita. Kamalinta on tämän ilmenemismuoto, kun kaapit ovat täynnä "jotain, mitä saattaa vielä tarvita". Muuttojen aikaan käyn taistelua itseni (ja pari viimeistä muuttoa Kahvipavun) kanssa, kun pitäisi heittää hyvät pahviset muuttolaatikot pois. "EI! Ei niitä hyviä...!" Mutta totuushan on ettei niitä mihinkään voi säilöä, edes litistettynä. Hamstrausta on hyvä selittää säästäväisyydellä, joka on perua kultaisten muistojen sävyttämältä opiskeluajalta.
Juomiset Huljuttelen teetä/mehua mukissani pyörivällä ranneliikkeellä juuri ennen juomista. Se on vaan maneeri, enkä siis yritä jäähdyttää tai sekoittaa juomaa. Toinenkin juomiseen liittyvä tuli mieleen. Hammaspesun jälkeen (nimenomaan illalla) täytän lasin vedellä vielä kerran aivan täyteen, juon pienen hörppäsyn ja heitän vedet sitten pois! Aamulla näin ei jostain syystä tapahdu.
Syötävät Pidän kanaviillokista ja tillilihasta, ala-asteelta asti olen pitänyt. Eivät ne neljän suoraani kuulu, mutta kuulun siihen vähemmistöön, joka ei mainosta näitä inhoavansa.
Raisuus. Not. (Tämä on varsinaisesti leikki Levottomista, mutta viidenneksi ei tule muutakaan oudompaa mieleen.) Mä en ole koskaan kiivennyt puuhun. Mä en ole koskaan jäädyttänyt kieltäni mattotelineeseen tai vastaavaan. Aikuisena olen viime vuodet piruuttani kokeillut pakkasella kielenkärjelläni avainta, koska tiedän ettei se voi jäätyä. Kielletyn hedelmän maun tavoittelua.
Listamania Outona mieltymyksenä ovat listat; lempisitä ja lempitätä, muistilistat & ToDo:t, kauppalista (yleensä) reseptin tarveainejärjestyksessä, pikainen saldokatsaus, pakkauslista matkalle lähdettäessä, joulukortit, toive- ja puutelistat levy- ja kirjahyllyyn. Listat teen aina kynällä ja paperille, ja koen ne varsin yksityisiksi. Tykkään myös täytellä testejä ja ilman muuta pidän meemeistä!
*-*-*-*
Meemimyönteinen olen, joten jatkossakin vastailen mukaviin meemeihin vaikkei haastetta kuuluisi. Olisi tietysti hauskaa, jos joku joskus heittäisi meemillä. Vanhin sähköpostin välityksellä tuntemani meemi, "Nalle Puhin ystäväkirja" oli joka kerralla yhtä hauska täyttää, minua edes samat kysymykset eivät kyllästyttäneet. Hankalinta oli miettiä kenelle sen lähettäisi eteenpäin, koska moni ei sähköpostin tukkoa halunnut saati kertoa itsestään arkipäiväisyyksiä. Massapostitusta koko osoitekirjan mitalla en harrasta itsekään enkä lähetä vitsinä tai kyselynä kiertävää meemiä eteenpäin ellei se todella ole _uusi_ ja _hauska_ . Hiphei, onneksi on oma blogi, jossa meemeillä!
13.1.06
Kotona
Kotiin palattuani on ollut hieman aikaa hengähtää ja katsoa ympärilleen. Vanha meemi on kyseessä. Kierrätän näitä nyt kun kyssärin kohdat 7 ja 10 haluaisin konkretisoida mahdollisimman pian. Jostain tätä intoa on vain siunaantunut. Kysymättäkin on selvää, että into olisi viisainta suunnata jonnekin ihan muualle. Kustannuspaikat on yksi hyvä vastaus. Uuden postin metsästys on mieltä kutkuttanut jo kauan. Siitä asiasta pitäisi varmaan olla hipihiljaa, mutta olen tolkuttoman huono pitämään yllätyksiin liittyviä mölyjä mahassani. Asialle en ole tehnyt vielä mitään. Siis metsästysasialle. Muita mölyjä ei mahassa ole. Mutta eipä mennä asioiden edelle nyt vaan suunnataan kotiovelle.
1. Kun astun sisään ulko-ovestani ja katson vasemmalle, näen kenkähyllykön. Olemme näet tuulikaapissa. Varsinaisessa eteistilassa vasemmalla puolella on usein tyhjillään oleva naulakko.
2. Olohuoneessani on värikäs matto. Mustaa, oranssia ja valkoista.
3. Kun katson ulos keittiösi ikkunasta, näen naapurin tontin.
4. Lavuaarini reunalta löytyvät Kahvipavun ja minun hammasharjamukit hammasharjoineen. Lisäksi nestesaippuapumppupullo.
5. Kotini viihtyisin huone on työhuone!
6. Kotini ihastuttavin yksityiskohta on se, että se on kuukasi kuukaudelta omampi. Konkreettisempi ihanuus on pehmorivistö.
7. Pientä remonttia kaipaisivat melkein kaikki seinät, isompaa remonttia lattiat ja keittiö.
8. Minulle mieluisin asumismuoto on omakotitalo.
9. Säilytän imuriani siivouskaapissa.
10. Jossain määrin en ole tyytyväinen kotini sisustukseen. Kalustuskin kaipaa jotain uutta ilmettä.
11. Seinilläni on yllättävää kyllä tauluja enemmän kuin julisteita. Taulut tarkoittavat kahta piskuista tallinnalaisen katutaiteilijan akvarellia. Sitten kun kohta 7, seinäremontti, joskus valmistuisi, seinille saadaan oikea julistetaulujen armada. Omia valokuviakin odottaa kehystettyinä esillepanoaan. Joskus on käynyt kyllä mielessä, että vuokraisi taidevuokraamosta jotain oikeita tauluja.
12. En petaa sänkyäni joka aamu. Sen petaa se, joka viimeksi makaa. Useimmiten se en ole minä. Tosin, jos kukaan mukaan ei sitä ole pedannut aamulla, petaan sen sitten illalla. Eli se olen sittenkin minä!
Varohan!
Matka meni oikein hyvin, kiitos kysymästä. Nyt koitan orientoitua töihin taas. Toivottavasti tästä tulee turvallinen päivä, kolmastoista ja perjantaista huolimatta. Ulkona on pirun liukasta.
